Samalla lailla, kuin useat miehet painuvat joskus autotalliinsa väkertämään, iskee minuunkin aina silloin tällöin tarve askarrella, kuunnella vain hyvää musiikkia, olla omassa seurassani ja keskittyä tekemiseeni. Se on oma autotallimaailmani, kun saan levitellä värikkäät kuviopaperini, puukuvioni, tarrat, kimalleliimat, kartongit ja liimapuikot ympäriinsä pöydälle. Sitten yksitellen valmistuu pieni kokonaisuus, saa sommitella värejä ja yksityiskohtia. Joku kortti syntyy kuin itsestään, kun taas jonkun kanssa mikään ei näytä toimivan ja sopivan yhteen, ja osaset päätyvät takaisin laatikkoon, odottamaan omaa aikaansa.
Korttien askartelu on harrastus, joka on kulkenut mukana jo vuosia. Kaikki alkoi tätini innostuksesta, joka tarttui pysyvästi minuunkin. Nykyään isken silmäni papereihin tai koristeisiin, jotka yleensä ovat päätymäisillään roskiin, mutta sitten tajuan, että kyseessä on potentiaalista korttimateriaalia. Usein nuista erikoisista ja yksittäisistä jutuista syntyy ne kauneimmat yksilöt. Tietysti materiaalia tulee ostettua myös ihan tarkoituksella, mutta kierrätysajatus kulkee silti mukana.
 |
| Alkuvalmisteluja. |
Kerään kortteihini talteen matkan varrelta:
-Tukevat, värikkäät paperit, lehtikuvat
-Pitsit, napit, kartongit, kakkupaperit (puhtaat)
-Lankakartat, sulat, muovikoristeet
-Pienet avaimet, joiden lukot ovat hukkuneet
-Lahjapaperit, erikoispaperit, paperinarut, lahjanauhat
Tällaisia pieniä sommitelmia olen saanut aikaan:
