Inspiraatio on jännä juttu. Jokin ajatus on ehkä muhinut mielessä pitempään, mutta sitten yhtäkkiä idea vaan selkeytyy ja homma alkaa luistamaan. Niin kävi, kun olin miettimässä seuraavaa sijoituskohdetta kaapinnurkkaan kertyneille huopapaloille. Mukana oli mm. asuntomessutekstiilin reunapaloja ja muutamia huovutuskokeiluja kouluajoilta. Palat olivat tuntuneet niin pieniltä, ettei niistä oikein keksinyt mitään, mutta sitten päätin vielä tarttua saksiin ja aloin sommitella suorakaiteen muotoisia värikkäitä paloja yhdeksi kokonaisuudeksi. En kyllästy ihailemasta väriliukumia, missä ikinä ne esiintyvätkin, joten yllätys: niinpä tämän työn värijärjestys oli helppo asetella.
Päätin tehdä yhteenkiinnittämisen ompelukoneella, reilua siksakkia vaan ja monta kertaa putkeen. Samalla saumatkin saivat väriä (vaihdoin ompelulankojen sävyjä sitä mukaa, mitä ompelupakista löytyi) ja tekeminen oli nopeaa. Työstä tuli hieno, ja olin iloinen etten heittänytkään paloja menemään. Jatkojalostusta aion tehdä vielä kirjomalla pintaan yksityiskohtia esim. kultalangalla. Aika näyttää mihin työ päätyy; kenties torkkupeitoksi tai seinätekstiiliksi, ehkä kiikkustuolin matoksi.
 |
| Lopputulos. |
P.S. Tätini hoksasi, että tämähän esittää revontulia ja tajusin heti, että niin onkin. Ei ole kauaakaan kun ihailin juuri tällaisia pitkittäissuuntaisia muotoja taivaalla, tosin ne olivat vihreitä. Alitajunta on jännä juttu.. :)
